Usein kysytyt kysymykset

Onko niin, että vain fyysinen väkivalta vahingoittaa?
Fyysinen väkivalta voi olla helpompi tunnistaa kuin muut väkivallan muodot. Fyysistä väkivaltaa on muun muassa läpsiminen, tukistaminen, lyöminen ja potkiminen. Henkistä väkivaltaa on muun muassa uhkailu, kiristys, nimittely, alistamista tai muuta toimintaa, joita väkivallan tekijä käyttää toista kontrolloidakseen. Seksuaalista väkivaltaa taas voi olla mikä tahansa seksuaalinen teko, johon toinen osapuoli ei ole suostuvainen. Henkinen ja seksuaalinen väkivalta vahingoittaa väkivallan kokijaa siinä missä fyysinenkin.

Onko väkivallan kohde on osin itsekin vastuussa väkivallasta?
Väkivaltaa saattaa tapahtua monenlaisissa tilanteissa. Väkivallan tekijä on kuitenkin aina vastuussa omasta käytöksestään. Väkivalta on väärin, eikä mikään oikeuta väkivallan käyttöä. Ärsytys, suuttuminen ja humalatila ovat yleisiä selityksiä väkivallalle, mutta mikään selitys ei siirrä vastuuta pois väkivallan tekijältä. Uhri ei ole koskaan syyllinen kokemaansa väkivaltaan, olipa edeltävä tilanne tai olosuhteet mitkä tahansa!

Jotkut syyttävät käyttämäänsä väkivaltaa humalatilalla. Onko humala lieventävä seikka?
Päihteiden käyttö ei poista vastuuta omista teoista. Se ei ole väkivallan syy eikä sitä oikeuttava selitys. Väkivallasta vain osa liittyy alkoholinkäyttöön. On totta, että alkoholinkäyttö ja humalajuominen osaltaan lisäävät sekä väkivallan tekemisen että uhriksi joutumisen riskiä. Alkoholilla voi olla vaikutusta tekijään, sillä se voi heikentää itsehillintää ja rajoja vaikkapa raiskaukseen ja ylipäätään rikolliseen käyttäytymiseen. Alkoholi voi saada meidät tekemään sellaista, mitä emme koskaan tekisi selvin päin. Olemme kuitenkin humalassa vastuussa kaikista teoistamme.

Uhri ei ole syyllinen kokemaansa väkivaltaan, vaikka olisi miten humalassa tahansa. Alkoholin vaikutuksen alaisena emme kuitenkaan välttämättä kykene arvioimaan toisen riskikäyttäytymistä yhtä tarkasti kuin selvänä. Se ei ole kuitenkaan oikeutus käyttää väkivaltaa ketään kohtaan eikä itseään pidä syyllistää, mikäli joutuu kokemaan väkivaltaa juhlinnan aikana tai jälkeen. 

Helposti ajatellaan, ettei väkivalta voi osua omalle kohdalle ja että väkivalta on vain tiettyjen piirien ongelma. Onko se totta?
Suomessa erilaista väkivaltaa kohtaavat kaikki ihmisryhmät, myös nuoret. Pari- ja lähisuhteissa esiintyvä väkivalta jää usein piiloon, sillä se tapahtuu kodin seinien sisällä, yksityisessä tilassa. Kadulla tapahtuvasta, vieraan tai puolitutun tekemästä väkivallasta ilmoitetaan herkemmin poliisille. Nuorten tyttöjen kokemaa väkivaltaa vähätellään toisinaan, kun ajatellaan, että tietty väkivaltaisuus, tappelut, seksuaalinen häirintä, kiusaaminen ja nimittely, samoin kuin väkivallan kohteeksi joutuminen kuuluu nuoruuteen. Näin ei kuitenkaan ole, kenenkään ei pitäisi joutua kokemaan väkivaltaa tai sen uhkaa.

Voiko tyttö tulla raiskatuksi, vaikka hänellä ei olisi lyhyttä hametta ja tiukkaa toppia?
On vain myytti, että raiskauksen uhri olisi aina erityisen seksikäs tai pukeutunut huomiota herättävästi. Tällaisilla väitteillä yritetään syyllistää uhria. Todellisuudessa raiskauksen uhri voi olla kuka tahansa ja näyttää miltä tahansa.

Kiltit tytöt eivät joudu raiskauksen uhriksi, vaan tytöt, jotka juhlivat, makaavat monien poikien kanssa eivätkä ole "valppaina". Totta vai tarua?
Tytön käytös ei koskaan ole raiskauksen syy. Raiskauksessa kyse on siitä, että on tavannut väärän ihmisen, mikä voi tapahtua ihan missä tilanteessa tahansa (baarissa, partiossa, leirillä, sukujuhlissa, kotimatkalla...) Alkoholi on yksi riskitekijä, sillä humalassa emme aina huomaa varoitusmerkkejä yhtä helposti kuin selvinä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että raiskaus tai pahoinpitely olisi koskaan uhrin syy.

Ovatko uhrit aina tyttöjä?
Myös pojat kohtaavat seurustelusuhdeväkivaltaa, seksuaalista hyväksikäyttöä ja raiskauksia.

Jos poika raiskaa pojan, tarkoittaako se homoutta?
Poikien välisen raiskauksen ei tarvitse tarkoittaa, että raiskaaja tai uhri olisi homo. Seksuaalisessa väkivallassa ei ole kyse vain seksuaalisesta suuntautumisesta, vaan siinä on usein kyse seksuaalisesta nöyryyttämisestä tai alistamisesta eli vallankäytöstä toista kohtaan.

Ovatko raiskaajat aina psyykkisesti sairaita?
Suurin osa raiskaajista on "tavallisia" kundeja ja meistä moni on luultavasti kohdannutkin raiskaajia ilman, että olemme edes aavistaneet sitä. Raiskauksissa ei ole aina kyse seksistä (mikä on yleensä jotakin mukavaa ja molemminpuolista), vaan kyse on enneminkin vallasta ja kontrollista.

Onko tytöillä tapana valehdella ja tehdä rikosilmoituksia pojista, kun he vain katuvat harrastaneensa seksiä?
Se ei ole ollenkaan tavallista. Valitettavasti tällaisia väitteitä käytetään tehtäessä uhrista epäilyttävä tai syyllistettäessä uhria tapahtuneesta rikoksesta. Ennemminkin ongelmana on se, että raiskauksen uhrit eivät tee rikosilmoitusta, sillä he eivät halua saattaa poikia oikeuteen tai häpeävät tekoa, eivätkä halua kenenkään tietävän tapahtuneesta.

Kuinka tavallista on, että syytön tuomitaan?
Syyttömän tuomitseminen ei ole tavallista. Ketään ei tuomita pelkän epäilyn perusteella, vaan tuomiot perustuvat poliisitutkintaan ja näyttöön.

Voiko raiskaaja olla se, jota rakastaa ja jonka kanssa on ehkä jopa yhdessä?
Kyllä voi. Se onkin uhrille vielä raskaampaa, kun tekijä on se, josta välittää ja johon luottaa. Suuri osa raiskauksista tapahtuukin parisuhteissa. On vaikeaa arvioida seurustelu- ja parisuhteissa tapahtuvien raiskauksien määriä, sillä niistä ilmoitetaan vain harvoin poliisille. Seksuaalinen väkivalta on kuitenkin aina rikos, olipa tekijä sitten kumppani tai tuntematon. Seksuaalinen väkivalta aiheuttaa väkivallan kohteessa usein häpeää ja syyllisyydentunteita, minkä vuoksi rikosilmoituksen tekeminen voi tuntua vaikealta.

Joskus kuulee, ettei ole järkeä tehdä rikosilmoitusta, koska niin harvoin tekijä tuomitaan. Onko näin?
On totta, että vain osa rikosilmoituksista päätyy tekijän tuomitsemiseen. Se ei tarkoita, ettei rikosta olisi tapahtunut, mutta sen todistaminen voi olla vaikeaa. Rikosilmoituksen tekeminen on kuitenkin muutakin kuin tekijän saattamista tuomioistuimen eteen - se on yksi tapa toipua ja päästä eteenpäin. Se on myös osa loukkauksen käsittelemistä. Se on myös viesti tekijälle, että tätä en siedä. Rikosilmoitus voi olla ensimmäinen askel toipumiseen, kun sen myötä myöntää joutuneensa rikoksen uhriksi.